Välillä alkoi turhautuneisuus vaivata, kun kukaan ei löydä sivujani. Toivoin saavani yhteyden samoinajatteleviin keskiksiin (keksimäni lempinimi ikäisilleni). Aioin lopettaa sivut kevääseen, mutta
ehkä tässä saa selvennetyksi sekaisia ajatuksiaan.

Kesä meni maalla, ja hoilasin kasvihuoneessa erityisesti Myrskyntuojan kappaleita mp3:n ryhdittämänä. Chilit ja paprikat saivat osansa tahdonvoimaa ja metallia ja komeita niistä tulikin. Mökkinaapurit eivät ehkä osanneet arvostaa, kun taivas lyö tulta aamusta iltaan ja teräksen varjo on sellainen, mutta enpä tullut kysyneeksikään. Koirat sentään hiljenivät villeimmissä kohdissa.
   Alkukesästä pyörittelin ajatusta osallistua jollekin festarille, jossa TB esiintyisi, mutta kukaan ei ollut halukas tulemaan mukaan. En usko, että seuranpuute varsinaisesti olisi johtunut Teräsbetonista, vaan yksinkertaisesti festareiden luonne ei tunnu ystävistäni houkuttelevalta. No en minäkään varsinaisesti halunnut juuri festareille, joten ilahduin suuresti, kun huomasin, että Vantaalla olisi mahdollisuus nähdä ja kokea TB ravintoalmiljöössä. Tätä tilaisuutta odotan kovasti ja olen iloinen, että mieheni lupasi tulla mukaan sekä ystäväpariskunta myös.

Olin kesän alussa suunnitellut, että menisin poikani kanssa Deep Purplea katsomaan elokuussa, mutta jouduin valitsemaan: Teräsbetoni voitti, enkä epäröinyt hetkeäkään.