Pitkin kesää tulin maininneeksi yhdelle jos toiselle aikomuksestani mennä seuraamaan TB:n keikkaa. Kun vastaanotto yleisesti ei ollut erityisen järkyttynyt, rohkaistuin edelleen. Ehkei olisikaan ihan järjetöntä keski-ikäisen hurahtaa fanikulttuuriin ihan perusteellisesti?.. Silmien pyöritystä jouduin myös kohtaamaan, mutta
harvemmin. Ehkä porukkaa kävi sääliksi.
Aina välillä kuului jotain uutisia: luin Aholan haastatteluja ja asiantuntijalausuntoja milloin mistäkin asiasta. Erityisesti vaikutuksen teki K-kaupan lehdessä ollut juttu Aholasta ja terveellisestä ruoasta. Ajattelin lämmöllä miestä, joka aivan ilmeisesti ajattelee, mikä vaikutus idolilla on ravitsemusasioissa. TB:n ihailijoita riittää myös ikäskaalan toisessakin päässä eli lapsissa. Kauniisti ja rohkaisevasti Ahola puhui kasviksista, vaikka sivulauseessa kävi ilmi, ettei ehkä realismi kohtaa tavoitteita. Toisaalta taas kesäjuttua revittiin matkustajia häiritsevästä humalaisesta Aholasta, joka lempataan junasta Lempäälässä. No mikä rokkimies se sellainen on, joka ei viinan kanssa läträämisestä joudu otsikoihin.
Kesällä keikkaa odotellessa odotukset kasvoivat valtavasti ja lopulta aloin jännittää, pystyisikö Teräsbetoni vastaamaan kohta aivan mahdottomiin vaatimuksiin. Elokuu saapui ja vapaus päättyi. Työ alkoi vuorotteluvapaan jälkeen nihkeästi ja Vantaan keikka lähestyi ja Teräsbetonin keikkakesä lähestyi loppuaan.