Ystäväpariskunta alkoi vältellä, kun aloin ehdotella TB:n keikkaa. Rakas mieheni tietää, miten tärkeää minulle on, että pääsen keikalle, joten hän lupautui lähtemään, vaikka Lohjan jäljiltä oli vähän vaimea olo.

Virgin Oilissa (jonka olemassaolosta minulla ei ollut ennen selkeää kuvaa edes. Piti googlata paikka) näytti olevan vähän aikuisempaa sakkia kuin muualla. Nyt päätin taas vapautua maallisesta hahmostani ja tutustuin englantia puhuvaan baarimikkoon. Ilta meni sutjakkaasti mieheni kanssa TB:tä odotellessa ja kun he tuliuvat, niin maailma räjähti.

Keikka oli ylimaallinen. En voi käsittää, miten Aholan ääni raastaa ja riipii, välillä käskee ja huudattaa ja tekee ainakin minusta aivan sekapäisen. Ja kun annan mennä, se on vapauttavaa ja puhdistavaa. Kitaristitkin panivat parastaan, ja Kuokkanen on x. Oli pakko panna x, koska en ole keksinyt sopivaa adjektiivia. "Loistava" ja "mahtava" kuulostaa laimealta. Ehdotuksia?

Mieheni otti runsaasti kuvia ja heikkotasoisia videonpätkiä, joita sitten on katseltu ja fiilistelty -tai minä kai oikeastaan.

Keikan päätteeksi pojat kättelivät yleisöänsä ja lähtivät aika tyytyväisen näköisinä pois. Yhtäkkiä tajusin, että Ahola oli tulossa juuri kohti. Yksi tyttö nakitti hänet nurkkaan ja jutteli ja minä päätin olla seuraava. Ahola ryhtyi kättelemään, mutta minä jotenkin livahdin halaamaan. En saanut kylläkään oikein mitään sanotuksi ja vetäydyin sivuun antaakseni tilaa seuraaville. Seuraavaa ei sitten kuulunutkaan ja minä vaan seisoin ja katselin. Hitaasti tajusin, että Ahola katsoi edelleen minuun odottaen kai jotain kommenttia mahtavasta keikasta. Tuijottelustani hieman hämmentyneenä hän sitten  veikisteli minulle ja lähti. Minä olin kyllä muissa maailmoissa, joten vaikka harmittelin seuraavana päivänä, se oli täysin turhaa. Puhe ei vaan kulkenut.

Kehuin keikkaa kyllä nettisivuilla enkä ollut todellakaan ainoa. Paras minun elämässäni.

Tiita Metallisydän